MuseoSuomi

Rapolan muinaisjäännösalueen keskuksen muodostaa Suomen suurin linnavuori. Sen alarinteellä ovat mm. rautakautiset Matomäen ja Hirvikallion röykkiökalmistot sekä Rupakallion polttokenttäkalmisto ja asuinpaikka. Muinaisjäännösalueen laajuus on noin 200 ha ja siitä on hoidettu noin 18 ha vuodesta 1989. Rapolan alueelta on tavattu runsaasti vanhan kulttuurin seuralaislajeja ja ihmisen pitkällisestä vaikutuksesta viestittäviä lajeja: pölkkyruohoa (Arabis glabra), mäkikauraa (Avenula pubescens), heinäkauraa (Arrhenatherum elatius), kanervisaraa (Carex ericetorum), häränsilmää (Hypochoeris maculata), huopakeltanoa (Pilosella officinarum), pukinjuurta (Pimpinella saxifraga) ja ketokäenminttua (Satureja acinos). Lisäksi Rapolan ja Voipaalan kartanoiden liepeiltä on tavattu monia kartanokulttuurin istutusperäisiä lajeja, joista monet ovat villiintyneet Rapolanharjun rinteeseen ja rinteen tyvellä olevaan harjulehtoon. Rapolanharjun kasvistokokonaisuus on hyvin monipuolinen. Alueen kasvillisuudesta on löydettävissä tietoja ja mainintoja hyvin pitkältä ajanjaksolta. Esimerkiksi tämän vuosisadan alkupuolelta on runsaasti tietoja ja kasvillisuusnäytteitä, sillä luonnontieteilijä K. E. Kivirikolla on ollut huvila Rapolan alueella. Linnavuoresta kertovat opastaulut ovat Voipaalan pysäköintialueen reunassa ja linnavuoren laelle on merkitty luonto- ja muinaisjäännöspolku. Rapolan alue siirtyi valtion omistukseen ja museoviraston hallintaan vuonna 1993.