MuseoSuomi

Ne käsittävät, paitsi kengänteriä, ylireiteen asti ulottuvat parkitsemattomasta poronnahasta tehdyt varret, kumpikin kuudesta koivesta (Ilp. kamas, Klp. kuames) ja lisäksi parkitusta poronnahasta valmistetut kaatiot (ishtim), jotka takaa ovat jonkunverran korkeammat kuin edestä, ja kiinnitetään lanteille kurenauhalla, nyttemmin kuitenkin myös napeilla. Valkea ja musta on suosituin väri sääryksissä. Inarilaiset ja varsinkin Kittilä ja Sodankylän suomalaiset pitävät samantapaisia koipihousuja (kamaspuusah); näistä kuitenkin kengänterät puuttuvat. Nylyvuosina sentään ovat nämä ruvenneet väistymään pohjoisesta tulleen kaatiottoman säpäke- l. koipisukka-mallin (kamaspiddo) tieltä, jota käyttävät miehet sekä naiset ja joka näyttää pyrkivän Kolttaankin patsjokelaisten välityksellä. Inarissa on miehen säpäkkeiden kaunein väri musta, naisten valkea ja parkitusta poronnahasta tehty palliste, jonka sisällä on nahkanauhoista tehty kurenyöri. Naisilla säpäkkeen yläreuna on aivan koristamaton ja kureeton, samoin on miehen työsäpäkkeissä. Koipisukkaa voidaan leventää kapealla nahkakaistaleella sulkamalla.) Sääryksiin ja kenkiin kelpaavat kaikenikäisten täysikasvuisten porojen koivekset. (Teurastetun ja paloitetun poron 4 koipea käsittävän kimpun nimi on koipikuntura.) Heti nyljettyä ne levitetään kesipuolelta ohuilla pitkillä mäntylastuilla, joita ladotaan poikinpäin liki toisiaan. Sitten naulataan koivet tuvan ulkoseinälle kuivamaan ja kuivamisen tapahduttua pehmitetään jiekiöllä tai seinään kiinnitetyllä spiraalikierteisellä raudalla (Kittilän suomalaisilla neskirauta, verbi neskätä, näskätä - lp. neskkid ""pehmentää nahkaa""), jollainen on tätä nykyä Inarissa harvinainen; Koltassa en tiedä viime mainittua käytettävän. -Parkittu nahka valmistetaan siten, että taljaa ensin liotetaan vedessä seipääseen kytkettynä siksi, kunnes karva lakaa nivota, ja sitten se kaavitaan irti em. jiekiöllä tai harvinaisemmalla (Ilp. spiärkku-nimisellä aseella, joka tehdään vanhasta sirpin t. viikatteen terästä; se on käyrä ja kummastakin päästä puisella päällä varustettu ja muistuttaa siis työkalua, jolla tukkeja kolotaan. - Sisäpuolelta nahka pehmitetään jiekiöllä. (muuten on huomattava, että useiden suomalaisten käyttämien nimitysten ja niiden lappalaisten originaalien kesken on paikkakunnittain tapahtunut jossain määrin sekaannusta, niin että merkitykset suomessa ja lapissa voivat vaihdella.